Kirjahyllyt

Yleisesti uskotaan, että kirjahyllyjen alkuperä juontaa juurensa 1500-luvun Espanjaan. Ne saivat kuitenkin nopeasti suosiota ja päätyivät Ranskan kuninkaiden linnoihin. Italiassa, erityisesti Napolin ja Milanon kaltaisissa kaupungeissa, kirjahyllyistä tuli taidokkaita käsityöesineitä. Näitä italialaisia kirjahyllyjä koristeltiin norsunluusta, helmiäisestä, kilpikonnankuoresta, erilaisista simpukoista, jalokivistä ja myöhemmin jopa metalleista tehdyillä monimutkaisilla upotuksilla.

Espanjalaiset puolestaan koristivat mielellään kaappien sisätiloja ja loivat erilaisia laatikoita, joita säilytettiin huolellisesti näissä kaapeissa. Kirjahyllyjen ylellisyyden huippu saavutettiin kuitenkin 1600-luvun Firenzessä. Firenzen kirjahyllyt olivat kuuluisia runsaudestaan, ja niissä käytettiin usein harvinaisia materiaaleja, kuten eebenpuuta, fayeniaa ja kullattua pronssia.

Portugalilaiset kaapit erottuivat rakentamisessa käytetyn puun harvinaisuudesta, mikä teki niistä ainutlaatuisia eurooppalaisten kaappiensa joukossa.

Nykyaikana lähestymistapa kirjojen varastointiin on kehittynyt merkittävästi. Nykyään ihmiset etsivät usein tilaa säästäviä ratkaisuja ja harvemmin omistavat kokonaisia huoneita kirjakokoelmilleen. On kuitenkin edelleen olemassa innokkaita kirjaharrastajia, jotka vaalivat kokoelmiaan. Näille henkilöille toiminnalliset ja tyylikkäät huonekalut ovat edelleen ensisijaisia. Antiikkiset kirjahyllyt, joiden muotoilu on ainutlaatuista ja jotka on usein valmistettu jalopuusta, ovat edelleen täydellinen valinta. Ne eivät ainoastaan tarjoa toimivaa säilytysratkaisua, vaan toimivat myös ajattomina esineinä, jotka voivat tuottaa iloa omistajilleen monien vuosien ajan.